Teresa Aschenbrenner metsässä
Saksalainen Teresa Aschenbrenner kokee metsäalan omakseen.

Kotona suomalaisessa metsässä

Julkaistu 8.11.2021

Saksalainen Teresa Aschenbrenner on työskennellyt kesän Metsähallituksen toimipisteessä Suomussalmella. Ruskan ja revontulien lisäksi vaikutuksen on tehnyt mahdollisuus oppia lisää metsätalouden ja luonnonsuojelun yhdistämisestä.

Suomi kuuluu saksalaisen Teresa Aschenbrennerin puheessa vahvasti. Suomenkielisiä sanoja eksyy tämän tästä englannin ja saksan joukkoon – varsinkin, kun puhutaan Aschenbrennerin työtehtävistä. Monet luontoon, metsänhoitoon ja eläimiin liittyvät sanat tulevat helpommin suomeksi kuin saksaksi.

Baijerista kotoisin olevalla Aschenbrennerillä ei ole sukutaustansa kautta erityistä sidettä metsätalouteen. Opiskelupaikkaa miettiessään hänellä oli toiveena ammatti, jossa saisi olla ulkona ja liikkua luonnossa, mieluiten koiran kanssa. Metsäala tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Aschenbrenner on jo valmistunut metsäinsinööriksi kotiosavaltionsa Baijerin ammattikorkeakoulusta, mutta hän jatkaa maisteritason metsätieteen opintoja Wienin yliopistossa Itävallassa. Tähtäimessä on ura Keski-Euroopan vuoristoalueiden metsänhoidon parissa. Tulevan gradun aiheeksi on valikoitumassa lumivyöryjen aiheuttamien metsätuhojen ehkäiseminen. Vaikka Suomessa ei vuoristoja olekaan, opittavaa riittää. Aschenbrenner on Suomessa jo kolmatta kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän teki työharjoittelujakson Evolla vuonna 2018, ja viime vuonna hän opiskeli vaihto-oppilaana metsätieteitä Helsingin yliopistossa. Suomeen sopeutuminen on ollut helppoa.

– Olen viihtynyt todella hyvin. Luonto on täällä ainutlaatuista, ja olen saanut oppia todella paljon.

Suojelua ja metsänhoitoa

Metsähallituksen palveluksessa Aschenbrenner on päässyt tarkastelemaan myrskytuhojen vaikutuksia metsissä, ja hän pitää vaikutusten arviointia erityisen kiinnostavana. Hänen työtehtäviinsä on kuulunut myös metsän luontoarvojen ja iän arviointia osana alue-ekologisen verkoston päivittämiseen liittyviä maastotöitä. Aschenbrennerin mukaan opettavaisinta on ollut nähdä, kuinka läheisesti metsäluonnon suojelu ja metsätalous liittyvät Suomessa toisiinsa. Suojelualueiden suuri määrä on ollut yllätys, samoin luontoarvojen huomioiminen hakkuiden suunnittelussa. Suomessa yleistymässä oleva jatkuvan kasvatuksen periaate on Saksassa yleisesti käytössä.

– Olen ollut yllättynyt, että Suomessa ollaan niin kiinnostuneita tästä menetelmästä. Saksanpihta ja lehtopyökki, jotka ovat yleisiä saksalaisissa metsissä, kestävät paremmin varjostusta kuin Suomessa yleiset mänty, koivu ja kuusi. Saksassa myös hoidettavat metsäalueet ovat pienempiä, ja siellä on mahdollisuus merkitä hakkuuvuorossa olevia puita yksi kerrallaan, Aschenbrenner kuvaa.

– Toisaalta jatkuvan kasvatuksen menetelmää käyttämällä metsässä on aina eri-ikäisiä puita. Tämä puolestaan auttaa ehkäisemään Suomessa myrskytuhojen laajuutta, koska hakkuissa ei synny tuulille alttiita isoja aukkoja.

Työtehtäviin kuului myös ajourien suunnittelua myrskytuhokohteilla.

– On ollut myös mielenkiintoista nähdä, kuinka painavien metsäkoneiden reitit suunnitellaan metrin tarkkuudella, jotta maapohjaa ei rikottaisi turhaan, Aschenbrenner kertoo.

Puulajit Suomen metsissä ovat Saksan metsiin verrattuna yksipuolisemmat. Erityisesti koivun suuri osuus suomalaisessa talousmetsässä on tehnyt vaikutuksen.

– Voisimme Saksassa hyödyntää paljon enemmän koivua, mutta tarvitsisimme lisää tietoa koivun eri käyttömahdollisuuksista, Aschenbrenner sanoo.

Elämyksiä metsässä

Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista kesän aikana on ollut yöpyminen Hossan kansallispuistossa.

– Hossassa työtehtäväni oli lähinnä ottaa kauniita kuvia. Ruska on nyt kauneimmillaan, joten se oli helppoa, Aschenbrenner nauraa.

Hossan kansallispuistossa Aschenbrenner yöpyi erämaatuvassa ilman sähköjä, keskellä luontoa.

– Kuuntelin mökissäni lähellä olevan kosken kohinaa. Tuntui kuin olisin tullut kotiin, enkä olisi millään halunnut lähteä pois.

Luonto on täällä
ainutlaatuista, ja olen
saanut oppia paljon.

Metsästys on nuoren saksalaisnaisen intohimo, ja syksyn aikana on tullut myös onnistumisia.

– Onnistuin ampumaan teeren, mikä ei ollut ollenkaan helppoa. Itävallassa teeren metsästys on sallittua, mutta lintu on siellä niin harvinainen, että mahdollisuudet ovat vähäiset. Saksassa teeren metsästys on kokonaan kielletty.

Harmillisesti hirvenmetsästyskausi alkaa juuri, kun Aschenbrennerin työharjoittelujakso Suomessa päättyy ja on aika palata takaisin opiskelemaan Wienin yliopistoon.

– Minulla on paperit kunnossa metsästyslupaa varten, joten tulen ehdottomasti takaisin jossain vaiheessa päästäkseni hirvimetsälle. Tänä kesänä toteutui myös pitkäaikainen toive nähdä revontulet. Tähän mennessä jokainen yritys on mennyt pieleen, mutta lopulta Pallastunturilla kävi tuuri.

– Menin ulos keskellä yötä otsalampun kanssa. Sää oli kuitenkin pilvinen, joten en odottanut näkeväni revontulia tälläkään kertaa. Mielestäni on upeaa, että revontulien nimi suomeksi tarkoittaa kettua ja tulta. Se on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka luonto näkyy suomalaisten ajattelussa.

TEKSTI ANNA GUSTAFSSON • KUVA MIRJA HUMALAMÄKI

JAA ARTIKKELI: