Luontotietoa tarvitaan suojeluarvojen turvaamiseen
Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueilta kerätyt kattavat ja ajantasaiset luontotiedot luovat pohjan alueiden suojeluarvojen säilyttämiselle sekä oikein kohdennetuille ennallistamis- ja hoitotoimille.
Metsähallituksen paikkatietojärjestelmiin on tallennettu tiedot Luontopalvelujen hallinnassa olevista luonnonsuojelu- ja erämaa-alueista. Luontotyyppi- ja lajitietoa tarvitaan muun muassa suojelualueiden hoidon ja käytön suunnitteluun, ennallistamis- ja hoitotoimien kohdentamiseen sekä raportointiin.
– Alueiden suojeluarvojen turvaaminen edellyttää, että meillä on kattavat ja ajan tasalla olevat tiedot alueiden luontotyypeistä ja uhanalaisten lajien esiintymistä, kertoo Lapin luontopalvelujen erikoissuunnittelija Pauliina Kulmala.
Tietojen avulla pystytään arvioimaan alueiden hoito- ja ennallistamistarpeita sekä uhanalaisten lajien esiintymissä tapahtuneita muutoksia. Tietoja hyödynnetään myös alueiden virkistyskäytön suunnittelussa. – Monilla luonnonsuojelualueilla kävijämäärät ovat kasvaneet, ja uudet reitit ja muu liikkuminen on suunniteltava siten, ettei alueen suojeluarvoja heikennetä.
Kansainvälisiä seurantoja ja raportointia
Luontotietoa hyödynnetään myös muun maankäytön suunnittelussa. Varsinkin Lapissa, jossa on paljon valtion maita, monet merkittävät linja- ja tiehankkeet ainakin sivuavat Luontopalvelujen hallinnassa olevia alueita.
– On vaikea kirjoittaa erilaisia lupia tai lausuntoa hankkeen vaikutuksista, jos ei ole tietoa, mitä luontotyyppejä ja lajeja alueella on, Kulmala huomauttaa.
Luontotietoa käytetään myös lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa sekä erilaisissa kansainvälisissä seurannoissa ja raportoinnissa. Tiedot ovat myös tutkijoiden käytössä.
Valtion maille perustetut luonnonsuojelu- ja erämaaalueet ovat osa koko maailman suojelualueiden verkostoa. Alueet kuuluvat myös Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon.
– Arvioimme Natura-alueiden tilaa säännöllisesti. Meidän vastuullamme on myös monia direktiivilajeja ja luontotyyppejä, joista pitää raportoida Euroopan unionille kuuden vuoden välein. Luontotyyppitiedon keruussa hyödynnetään jonkin verran ilmakuvia, mutta iso osa työstä tehdään edelleen maastokartoituksena. Lapissa työ on vaativaa, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja iso osa kohteista sijaitsee tiettömien taipaleiden päässä. Kartoittajalta vaaditaan hyvää kuntoa ja kykyä työskennellä maasto-olosuhteissa yksin pitkiäkin aikoja.
– Onneksi saimme luontotyyppien kartoitustyöhön ympäristöministeriöltä lisärahoitusta. Sen avulla pystyimme palkkaamaan Lappiin viime kesänä viisi määräaikaista kartoittajaa sekä hyödyntämään muutamissa kohteissa myös helikopteria ja vesitasoa.
TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVA ARTO SAIKKONEN
Kaukokartoituksella tietoa luonnossa tapahtuvista muutoksista
Ylä-Lapissa testataan uusien kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä luontotyyppitiedon keruussa.
METSÄHALLITUKSEN ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeessa kehitetään ja testataan satelliittikuvien ja laserkeilausaineistojen sekä tekoälyn hyödyntämistä luontotyyppi-inventoinnissa. Uusia menetelmiä testataan Ylä-Lapissa, jossa kartoitettava pinta-ala on yli kolme miljoonaa hehtaaria.
– Ajantasainen luontotieto on tärkeää muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa ja suunniteltaessa luonnonvarojen kestävää käyttöä. Yhtäaikaisen luontotyyppitiedon keruu näin laajalta alueelta ei onnistu perinteisillä menetelmillä, kertoo hanketta koordinoiva Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Anna Tammilehto.
Suurin osa Ylä-Lapin pinta-alasta on Metsähallituksen hallinnassa olevia suojelu- ja erämaa-alueita. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo pohjoisen tunturialueilta otetuissa satelliittikuvissa. Ilmaston lämpeneminen nostaa havumetsän rajaa, sulattaa palsasoita ja voi vähentää tunturikoivikoiden pinta-alaa.
Ylä-Lapin luontotyyppitietoja on kartoitettu aiemmin ilmakuvatulkinnan ja maastokartoitusten avulla. Viime vuosina kaukokartoitusmenetelmät ja niitä hyödyntävät tietojärjestelmät ovat kehittyneet valtavasti, joten niistä toivotaan apua tietojen päivittämiseen ja tarkentamiseen.
Tulokset lupaavia
– Suomen ympäristökeskus teki viime keväänä alustavaa vertailua siitä, miten kaukokartoitusmenetelmillä tuotettu kuvioverkko vastaa aiempaa luontotyyppi-inventoinnin kuvioverkkoa. Tulos oli yllättävän hyvä, vaikka emme olleet vielä edes tarkasti määritelleet, millä perusteella kuvioverkkoa muodostetaan, Tammilehto kertoo.
Satelliittikuvien ja laserkeilausaineistojen lisäksi tausta-aineistona hyödynnetään muitakin aineistoja, kuten esimerkiksi kosteus- ja korkeusmalleja. Alustavaa tekoälyn tuottamaa aineistoa verrataan maastossa kerättyyn luontotyyppitietoon.
– Viime kesänä kartoittajat keräsivät maastotietoa vertailu- ja opetusaineistoksi Utsjoelta ja Inarin pohjoisosista. Maastosta kerätty tieto muodostaa opetusaineiston, jonka avulla tekoälyä opetetaan tunnistamaan eri luontotyyppejä.
Kehittämishanke käynnistyi viime keväänä, ja sen suunniteltu kesto on kolme vuotta. Tammilehto uskoo uusien menetelmien soveltuvan hyvin tunturiluonnon kaltaiseen kohtuullisen avoimen luontotyyppitiedon tulkintaan.
– Metsäisten luontotyyppien tulkinta on vaikeampaa, sillä latvuskerros voi estää kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden tarkan arvioinnin. Toivottavasti saamme tästä muuallekin jaettavaksi hyvää kokemusta ja tietoa siitä, minkälaisia aineistoja kannattaa käyttää. Ehkä löydämme joitain ihan uusia sovellusmahdollisuuksia, joita emme vielä osaa edes ennakoida.
JAA ARTIKKELI: