Metsähallitus tuo näkyväksi suojelun moninaisuuden
Metsähallitus on kartoittanut suojelualueiden ulkopuolisten ja suojelua tukevien eli niin sanottujen OECM-alueiden määrää ja sijaintia edistääkseen kansainvälisten biodiversiteettistrategioiden toimeenpanoa. Kartoitustyö tukee myös Metsähallituksen omaa strategista tavoitetta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
YK:n biodiversiteettisopimuksen suojelualueverkostoa koskevien tavoitteiden mukaan 30 prosenttia maa- ja vesialueista pitäisi olla suojelun piirissä ja niistä 10 prosenttia tiukasti suojeltuja. Samat pinta-alatavoitteet sisältyvät myös kesällä 2020 julkaistuun Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan, joka ulottuu vuoteen 2030.
Kymmenen prosentin tiukan suojelutavoitteen lisäksi esitetään muiden tehokkaiden aluelähtöisten suojelukeinojen (’Other Effective Area-based Conservation Measures’, OECM) kehittämistä osana 30 prosentin oikeudellisen suojelun pintaalatavoitetta.
Suojelutavoitteen taustalla on luontokadon eteneminen ja suunnitelma toimista, joilla negatiivinen kehitys luonnossa saataisiin pysäytettyä ja käännettyä positiiviseen suuntaan.
– Nykyiset suojelualueet eivät riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Lisäsuojelun rinnalle tarvitaan muitakin toimia, kuten ennallistamista eli elinympäristöjen tilan parantamista, sekä luontoarvoja turvaavia OECM-ratkaisuja myös suojelualueiden ulkopuolella, Metsähallituksen kansainvälisten asioiden asiantuntija Kristiina Niikkonen kertoo.
Vastaavia suojelu- ja ennallistamistavoitteita on sisältynyt jo YK:n biodiversiteettisopimuksen strategia 2020:een, mutta niiden toteuttaminen ei ole edennyt toivotulla tavalla. Nyt EU:n komissio haluaa omilla esityksillään vauhdittaa kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa.
– Kolmenkymmenen prosentin suojelupinta- alatavoite on yhteinen koko Euroopan unionin alueelle. EU-maiden tulee esittää komissiolle omat sitoumuksensa strategian toteuttamiseksi vuoden 2022 loppuun mennessä, kertoo Niikkonen.
Valtion maa- ja vesialueilla tärkeä rooli
Metsähallituksen johtoryhmä päätti viime maaliskuussa käynnistää kartoitustyön, jossa selvitettiin potentiaalisten OECM-alueiden määrää ja sijaintia valtion mailla. Selvityksen avulla haluttiin edistää Metsähallituksen strategisia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi sekä tukea EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanoa.
– Valtion maa- ja vesialueilla on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Halusimme kartoittaa OECM-alueiksi kelpaavia potentiaalisia kohteita ja tuoda näkyville olemassa olevat monimuotoisuutta tukevat kohteet, joita ei ole suojeltu ja jotka eivät vaadi tiukkaa lakisääteisestä suojelua. Olemme saaneet tästä kiitosta myös sidosryhmiltä, kertoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula.
– Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan ekologisesti edustavaa ja kytkeytynyttä suojelualueverkostoa. Sen lisäksi on nähty tarpeelliseksi kohdistaa monimuotoisuuden suotuisaa kehitystä tukevia toimia suojelualueverkoston ulkopuolisille alueille, jatkaa Metsähallituksen OECM-selvitystä vetänyt Metsähallitus Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikkö Kalle Eerikäinen.
OECM-alueiden kartoittamisessa noudatettiin kansainvälisiä ohjeistuksia ja ympäristöministeriön asettaman työryhmän määrittelemiä kriteerejä. Niiden mukaan alueiden pitää olla maantieteellisesti määritelty muu kuin suojelualue. Aluetta tulee hallita ja hoitaa siten, että saavutetaan pitkäkestoisia vaikutuksia alueella esiintyvän luonnon monimuotoisuuden sekä ekosysteemipalvelujen turvaamisessa. Lisäksi alueen hoidossa pitää soveltuvin osin huomioida alueen kulttuuristen, henkisten ja sosioekonomisten ja muiden paikallisesti merkittävien arvojen turvaaminen.
Lisäsuojelun rinnalle
tarvitaan muitakin
monimuotoisuutta
tukevia keinoja.
– Kartoitustyöhön osallistui edustajia kaikilta Metsähallituksen vastuualueilta. Heidän asiantuntemuksensa ja työpanoksensa vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että saimme toteutettua toimeksiannon näin nopealla aikataululla, Eerikäinen kertoo.
Työ käynnistyi alueiden määrittelyllä eli ensin selvitettiin, minkälaisia alueita voidaan lukea mukaan Metsähallituksen OECM-esitykseen.
– Tämän jälkeen alueiden osoittaminen ja rajaaminen kartoille oli varsin suoraviivaista, sillä meillä on hyvin kattavat ja monipuoliset paikkatiedot valtion maaalueista ja niiden monimuotoisuusarvoista, Eerikäinen sanoo.
Potentiaalisia OECM-alueita yli miljoona hehtaaria
Metsähallituksen esitys sisältää yli 1,3 miljoonaa hehtaaria kartoille rajattuja, kriteerit täyttäviä potentiaalisia OECM-kohteita eri puolelta Suomea. Suurin osa kohteista, yli miljoona hehtaaria, sijaitsee valtion monikäyttömetsissä.
Pinta-alaltaan suurimpana ryhmänä ovat hiilirikkaita maita edustavat arvokkaat ojittamattomat suot. Lisäksi mukana on esimerkiksi monikäyttömetsien toiminnan ulkopuolisia luontokohteita sekä ennallistamiskohteita.
Esitys sisältää myös Ylä-Lapissa sijaitsevia luontaistalousalueiden kohteita. Saamelaisten kotiseutualueelle sijoittuvat kohteet käsitellään prosessin edetessä vielä erillisessä Akwe Kón -menettelyssä. OECM-alueisiin on luettu lisäksi jonkin verran suojelualueiden ulkopuolisia kohteita, jotka kuuluvat julkisten hallintotehtävien taseeseen.
– OECM-alueilla on tärkeä merkitys nykyisen suojelualueverkoston tukemisessa. Kartoitustyön avulla voimme tehdä näkyväksi, miten paljon työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi meillä tehdään suojelualueiden ulkopuolella, Niikkonen toteaa.
Saatuja tuloksia on jo esitelty ohjaaville ministeriöille. Kyseessä on Metsähallituksen alustava esitys OECM-laskennassa huomioon otettavista alueista valtion mailla.
Kartoitustyöhön
osallistui edustajia
kaikilta Metsä-
hallituksen
vastuualueilta.
– Metsähallituksen lopullisen esityksen tekee Metsähallituksen hallitus. Seuraavaksi esitys menee poliittiseen käsittelyyn, jonka jälkeen se toimitetaan EU:n komissiolle. Suomen esityksen sisältöön vaikuttaa osaltaan myös se, paljonko OECM-alueita on lopulta osoitettavissa muiden maanomistajaryhmien mailta, Eerikäinen painottaa.
Metsähallituksen OECM-esitys kattaa tässä vaiheessa pelkästään maa-alueet. Sama 30 prosentin suojeluvaatimus koskee myös vesialueita.
– Sisävesien osalta tiedot ovat huomattavasti puutteellisemmat, joten niiden osalta ei vielä voitu tehdä vastaavaa tarkastelua. Merialueiden OECM-rajauksia selvitetään tänä syksynä käynnistyneessä merialueiden luonnonvarasuunnitelmassa, Niikkonen kertoo.
Lähde: Suojelualueverkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa, Ympäristöministeriön julkaisuja 2022:16
Raportointia ja seurantaa tehostetaan
Metsähallituksella tulee olemaan jatkossa OECM-aluerajausten ja luontoarvojen osoittamis- ja hallintavelvoite, mikä tarkoittaa tietojen yksiselitteistä, paikkatietoperusteista raportoitavuutta.
– Metsähallitus raportoi ja toimittaa aikanaan kootusti OECM-alueita koskevat rajaus- ja ominaisuustiedot ympäristöhallinnolle, joka välittää tiedot edelleen EU:n ja YK:n toimielimien ylläpitämiin suojelualueiden tietokantoihin, Niikkonen kertoo.
OECM-alueiden hallinnoinnista eli muutosseurannasta ja ominaisuustietojen ylläpidosta muodostuu jatkuva prosessi, joka vaatii oman ohjeistuksensa.
– Lisäksi alueiden hallinnoinnissa tarvitaan uudentyyppinen tietomalli, jonka tulee olla yhteensopiva Metsähallituksen eri tietojärjestelmien kanssa. OECM-työssä kertyneitä tiedon keruuseen ja hallintaan liittyviä kehittämisajatuksia käytetään hyödyksi jo käynnissä olevassa tietojärjestelmiemme uudistamistyössä, Eerikäinen kertoo.
TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVAT SARI HILTUNEN, KIMMO ERVOLA
Suojelu- ja ilmastotoimiin tarvitaan kokonaisvaltaisempaa näkemystä
EUROOPAN unionin regulaatio ja monet päällekkäiset strategiat olivat puheenaiheina Metsähallituksen heinäkuussa järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Porissa SuomiAreenan yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa pohdittiin keinoja luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Tilaisuus koostui kolmesta eri teemasta vaihtuvine panelisteineen. Keskustelua käytiin kuluttajan vastuusta, tutkimuksen roolista ilmastoja luontokatokeskustelussa sekä moninaisista strategioista ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi.
Suomen luontopaneelin tavoitteena on tehdä Suomesta ilmastopositiivinen. Metsähallituksen viestintä-, strategia- ja vastuullisuusjohtaja Terhi Koipijärvi toi avauspuheenvuorossaan esille, ettei tavoitetta saavuteta ilman tehokkaampaa toimien koordinointia.
– Meidän on kyettävä muodostamaan kokonaisnäkemys eri toimista ja niiden vaikutuksista, jotta toimintamme on sekä kestävää että vaikuttavaa, muistutti Koipijärvi.
Tutkimustietoa päätöksenteon tueksi
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen pääjohtajat Johanna Buchert ja Leif Schulman vakuuttivat, ettei luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjunta Suomessa kaadu ainakaan pirstaloituneeseen tutkimukseen. Tutkimuslaitokset tekevät laajaa ja monipuolista yhteistyötä kokonaisvaltaisen, jatkuvasti kasvavan tutkimustiedon tuottamiseksi.
Tutkimuslaitokset ovat myös lisänneet synteesiraporttien tekemistä. Raporteissa pyritään luomaan kokonaiskuvaa tutkitusta ilmiöstä sekä kertomaan tutkimuksen tilasta ja avoimista kysymyksistä. Harmillista kuitenkin on, että julkisuuteen nousevat kokonaiskuvauksien sijaan usein yksittäiset tutkimukset, jotka lisäävät vastakkainasettelua eivätkä auta ratkaisujen hakemisessa.
Kokonaisvaltaisempaa otetta
Luonnonvara-alan päättäjille ja toimijoille luontokatoon ja ilmastomuutokseen liittyvät strategiat ja muu regulaatio ovat jo pitkään olleet arkipäivää. Metsäneuvos Erno Järvinen maa- ja metsätalousministeriöstä arveli, että metsien käyttöä ohjaa peräti kolmisenkymmentä eri strategiaa.
Johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta Metsä Groupista ei kaipaa enää uusia strategioita vaan holistisempaa otetta.
– Biotalous on ekosysteemipalvelujen liiketoimintaa, jossa ovat mukana aineelliset ja aineettomat palvelut. Esimerkiksi metsien osalta näitä kaikkia tulisi tarkastella yhdessä, muistutti Lehesvirta.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä piti rinnakkaisia strategioita myös hyvänä asiana, sillä silloin asioita tulee tarkasteltua monesta näkökulmasta. Hölttä muistutti, että ylikulutus on sekä luontokadon että ilmastonmuutoksen juurisyy.
– Koska tulee ylikulutus vastaan – voimmeko luottaa, että vihreä siirtymä hoitaa kaiken? kysyi Hölttä ajatuksia herättävästi tilaisuuden lopuksi.
JAA ARTIKKELI: