Poronhoitoalueen maankäytön pelisäännöt tarkentuvat

Valtion maista 80 prosenttia sijaitsee poronhoitoalueella. Uusittu Paliskuntain yhdistyksen ja Metsähallituksen välinen sopimus auttaa varmistamaan, että poronhoidon tarpeet tulee huomioitua kaikessa maankäytön suunnittelussa.

Metsähallituksen henkilöstöltä vaaditaan pohjoisessa erityistä osaamista. Alueella työskentelevien täytyy tuntea paitsi poronhoidon tarpeet myös paliskuntien väki. Jokainen hakkuukohde-, maanmuokkaus-, tienrakennus- ja matkailureittisuunnitelma lähetetään paliskuntien kommentoitavaksi, ja tarvittaessa suunnitelmista neuvotellaan yhdessä.

Pitkäaikaista yhteensovittamista

Eri tavoitteiden ja odotusten yhteensovittaminen on yksi Metsähallituksen uuden strategian pääteemoja. Metsähallitus Metsätalous Oy:n Lapin aluejohtaja Kii Korhonen on jo pitkään kehittänyt yhteistyötä ja vuorovaikutusta paliskuntien ja Metsähallituksen välillä.

– Vuonna 1993 kirjoitettiin ympäristöoppaaseen ensimmäisiä kappaleita poronhoidosta ja saamelaiskulttuurista. Paliskuntien kanssa on tehty 1990-luvun lopusta asti tiivistä yhteensovittamista. Kauan on jouduttu harjoittelemaan, Korhonen tiivistää ja lisää, että viime aikoina paliskunnista tullut palaute on ollut pääosin myönteistä.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mika Kavakka suhtautuvat viimeaikaiseen kehitykseen myönteisesti.

– Metsähallituksessa haasteita on alettu paremmin ymmärtää ja huomioida. Myös neuvotteluyhteys on pääosin hyvä, Ollila kuvailee viimeaikaista yhteistyötä. Hän kuitenkin muistuttaa, että lähtötilanne oli kehno ja työtä riittää edelleen tehtäväksi.

– Maankäyttöpaineen kasvaessa yhteensovittamisen tarve ja välttämättömyys tulevat korostumaan entisestään.

Uusia velvoitteita molemmille osapuolille

Ensimmäinen Paliskuntain yhdistyksen ja Metsähallituksen välinen sopimus tehtiin vuonna 2002, ja se uusittiin vuonna 2014. Juuri valmistunutta, Metsähallituksen pääjohtajan Juha S. Niemelän allekirjoittamaa sopimusta valmisteltiin vuosi.

Paliskuntain yhdistyksen Kavakka näkee, että prosessi oli kiinteä osa tiivistä ja jatkuvaa yhteistyö- ja neuvottelumenettelyä Metsähallituksen kanssa.

– Varsinaisia neuvotteluja sopimuksesta käytiin muutama, ja yhteisymmärrys löytyi suhteellisen kivuttomasti.

Uusittu sopimus on edellistä perusteellisempi, ja siinä on tarkennettu niitä asioita, joista Metsähallituksen pitää neuvotella paliskuntien kanssa. Sopimukseen on lisätty myös paliskuntia velvoittavia asioita, jotka liittyvät esimerkiksi poroaitojen veräjien merkitsemiseen ja Metsähallituksen yhteydenottoihin vastaamiseen.

Neuvottelumallit koskemaan kaikkea maankäyttöä

Paliskuntain yhdistyksen Ollila on tyytyväinen siihen, että metsätalouden ja poronhoidon neuvottelumalleja on uudessa sopimuksessa laajennettu muihinkin Metsähallituksen toimintoihin.

Hän toivoo, että sopimuksen myötä yhteyttä tuulivoima-asioissa voidaan parantaa. Ollila pitää myös metsästyksen alueellisista ja ajallisista rajoitusalueista sopimista tärkeinä lisäyksinä.

Korhonen kertoo, että suuri osa paliskuntien toiveista pystytään toteuttamaan, kun muutoksia haetaan ja niistä neuvotellaan yhdessä.

– Hyvin harvoin tulee sellainen tilanne, ettei toiveita voida toteuttaa ollenkaan. Poronhoitoalue on laaja, ja sen sisällä on useita erilaisia paliskuntia ja tarpeita.

– On tärkeää, että asioista voidaan sopia paikallisesti Metsähallituksen tiimin ja paliskunnan välillä, Korhonen toteaa.

TEKSTI AINO ILKKA • KUVA MARKUS SIRKKA