Professori Ilari Sääksjärvi:
Peliä ei ole vielä menetetty

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on globaali ongelma, joka on ihmiskunnan tulevaisuudelle yhtä vakava uhka kuin ilmastonmuutos. Professori Ilari Sääksjärven mukaan jokaisen olisi hyvä ymmärtää tämä tosiasia viimeistään nyt.

Biodiversiteettikriisi eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on jäänyt julkisuudessa vähemmälle huomiolle kuin ilmastonmuutos, jonka painavimmat syyt ja seuraukset alkavat olla jo useimpien ihmisten tiedossa. Myös luonnon köyhtymisen syyt ja seuraukset pitäisi tiedostaa nykyistä laajemmin, jotta meneillään oleva kehitys saataisiin kääntymään.

– Tosiasiassa nämä kaksi maailmanlaajuista ongelmaa ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, minkä vuoksi niistä pitäisi puhua rinnakkain – ja näin yhä useammin tehdäänkin. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja päinvastoin. Jos nykyistä kehitystä ei saada pysähtymään, tulevaisuutemme ei näytä hyvältä, Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi sanoo.

Sääksjärvi painottaa, että luonnon köyhtyminen ei ole pelkästään ympäristökriisi: se on vakava uhka myös ihmiskunnalle.

– Luonnon köyhtyminen vaikuttaa niin talouteen, turvallisuuteen, terveyteen kuin elämänlaatuunkin – enemmän ja laajemmin kuin moni tulee edes ajatelleeksi. Monissa maissa monimuotoisuuden väheneminen on jo nyt vaikuttanut dramaattisesti muun muassa ruuantuotantoon. Hyvänä esimerkkinä on pölyttäjien määrän romahtaminen. Pienten pölyttäjien katoamisella on yllättävän suuria vaikutuksia.

– Esimerkiksi Kiinassa on jo jouduttu pölyttämään omenapuita käsin. Jokainen voi miettiä, miten käy hedelmien saatavuudelle ja hinnoille, jos pölyttäjien kato jatkuu. Entä miten käy, jos ruuantuotanto köyhissä maissa vaikeutuu entisestään? Näemmekö yhä enemmän nälänhätää, konflikteja ja hallitsemattomia pakolaisvirtoja?

Monimuotoisuuden köyhtymisen myötä myös uusien pandemioiden todennäköisyys kasvaa. Näin arvioidaan hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneelin (IPBES) kansainvälisessä raportissa, joka julkaistiin muutamia viikkoja sitten. Raportin mukaan Covid-19-pandemian kaltaisia ongelmia on luvassa lisää, jos nykyinen kehitys jatkuu.

– Kun luonnon tasapaino järkkyy, voi osa tällä hetkellä harmittomista viruksista muuttua hyvinkin ongelmallisiksi. Monimuotoisuuden köyhtyessä luonnon kyky vastustaa erilaisia taudinaiheuttajia heikkenee, mikä lisää muun muassa metsä- ja kasvituhoja. Lisäksi luonnossa on valtavasti viruksia, jotka tietyissä olosuhteissa voivat siirtyä myös ihmisiin ikävin seurauksin.

Kyse on myös ihmisoikeuksista

Erityisesti Amazonian alueen tutkijana tunnettu Sääksjärvi kertoo aika ajoin törmäävänsä kommentteihin, joissa hämmästellään, että mitä väliä on sillä, jos sademetsiä tuhoutuu toiselta puolelta maapalloa.

– Sillä on äärettömän paljon väliä. Amazonian sademetsät vastaavat pinta-alaltaan Länsi-Euroopan kokoista aluetta, ja niillä on valtava merkitys koko maapallon monimuotoisuuteen ja ilmastoon. Ne ovat maailman tärkein hiilivarasto, jonka tuhoutuminen olisi kohtalokasta. Jos sademetsien annetaan tuhoutua täysin, niin sen jälkeen ei tosiaankaan enää taitaisi olla väliä juuri millään.

Amazonian alueen ekosysteemit säätelevät myös Etelä-Amerikan mantereen vesitaloutta ja siten myös ruuantuotantoa. Järjestelmää ylläpitää alueen monimuotoinen eliölajisto, joka vastaa lähes neljännestä koko maapallon elonkirjosta.

Amazonia on koti miljoonille ihmisille, ja heidän joukossaan on useita alkuperäiskansoja erilaisine kulttuureineen ja kielineen.

– Luonnon köyhtyminen on uhka myös ihmiskunnan kulttuuriselle monimuotoisuudelle. Amazonian ja muiden ainutlaatuisten ympäristöjen katoaminen vaarantaa alkuperäiskansojen tulevaisuuden, joten kyse on myös ihmisoikeuksista.

Mahdollisuuksien aarreaitta

Sääksjärven mukaan Amazonian sademetsistä katoaa lajeja nyt ennennäkemättömän kiivasta vauhtia.

– Osa lajeista kuolee sukupuuttoon ennen kuin ne ovat tulleet edes löydetyiksi. Tämä voi olla korvaamaton menetys, sillä Amazoniassa elää lukuisia lajeja, jotka saattaisivat tarjota valtavan potentiaalin esimerkiksi lääkekehitykselle. Tilannetta voi hahmottaa miettimällä, miten asiat olisivat menneet, jos Penicillium chrysogenum -sieni olisi kuollut sukupuuttoon ennen penisilliinin keksimistä. Sääksjärven oma tutkimusryhmä on löytänyt alueelta lukuisia uusia ja mielenkiintoisia lajeja.

– Olemme löytäneet muun muassa loispistiäisiä, joiden myrkyillä on antibioottisia vaikutuksia. Tämänkaltaiset löydöt saattavat olla tulevaisuutemme kannalta äärimmäisen tärkeitä, sillä nykyisille antibiooteille vastustuskykyisten bakteereiden määrä on kasvanut huolestuttavasti.

Sademetsiä raivataan muun muassa soijapelloiksi ja karjalaitumiksi, mutta ne eivät ole ainoita syitä nykytilanteeseen. Monimuotoisuutta köyhdyttävät myös valtavat patohankkeet, huumeviljelmät, metsien valikoivat hakkuut, uhanalaisten lajien kauppa sekä öljy- ja kaasuteollisuus.

– Taustalla on laaja vyyhti ongelmia, joihin pitää löytää kestäviä ratkaisuja. Sademetsät ovat vielä pelastettavissa, jos nyt ymmärretään toimia viisaasti.

Muutos vaatii kansainvälistä yhteistyötä

Entä millaiseksi biodiversiteettitutkimuksen professori arvioi Suomen tilanteen? Sääksjärven mukaan ympäristöarvoihin suhtaudutaan Suomessa huomattavasti vakavammin kuin monissa muissa maissa ja monimuotoisuuden suojelemiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä.

– Tästä huolimatta meilläkään ei ole varaa paukutella henkseleitä. Uhanalaisten lajien määrä on kasvanut, vaikka joidenkin yksittäisten lajien suojeluhankkeet ovatkin olleet menestystarinoita. Myös monet elinympäristöt ovat muuttuneet uhanalaisiksi.

– Suomi on Euroopan metsäisin maa. Vanhoja metsiä on kuitenkin vähän, joten meillä uhanalaisten lajien listalta löytyy eniten metsälajeja. Suuressa hädässä ovat myös esimerkiksi pohjoisen tuntureilla elävät lajit, joiden elinympäristö on ilmastonmuutoksen myötä nopeasti muuttumassa.

Ilmastonmuutos ei tunne rajoja, joten ongelmien ratkaiseminen vaatii tiivistä kansainvälistä yhteistyötä ja ennen kaikkea tehtyihin päätöksiin sitoutumista.

Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden köyhtyminen ruokkivat toisiaan, mutta niitä hillitsevät ratkaisut eivät aina kulje käsi kädessä. Tärkeintä on löytää kestävä tasapaino.

– EU on nyt selkeästi ottamassa johtoroolia. Viime kesänä ilmestynyt biodiversiteettistrategia on laaja ja todella kunnianhimoinen. Toivottavasti se toimii herättäjänä Kunmingin biodiversiteettikokouksessa.

Kiinassa ensi kesänä järjestettävässä kokouksessa neuvotellaan isoista kansainvälisistä tavoitteista, jotka pitää kyetä nyt myös toteuttamaan.

Jokaisen panosta tarvitaan

Sääksjärvi esittelee maailmanlaajuisia uhkia analyyttisesti ja kiihkottomasti. Hän uskoo, että jos tilanteen vakavuus ymmärretään, ihmiset haluavat muutosta ja kykenevät tekemään tarvittavat korjausliikkeet.

– Tarvittavat työkalut ovat jo pitkälti olemassa, ja kehityksen suunta on muutettavissa. Meillä biologeilla saattaa joskus olla turhankin pessimistinen käsitys asioista ja vaatimukset esitetään usein syyllistämällä. Oman kokemukseni mukaan suojelutyötä halutaan kyllä edistää, ja monimuotoisuuteen liittyvistä asioista halutaan tietää lisää. Saan paljon puhujakutsuja eri toimijoilta – niin kunnilta, metsäyhtiöiltä kuin päiväkodeiltakin. Tärkeintä on, että yhteispeli ja keskusteluyhteys toimivat.

Tutkimustyönsä lisäksi Sääksjärvi johtaa päätyökseen Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköä, joka lienee lajissaan ainoa Suomessa. Poikkitieteellistä yhteistyötä, tiedekasvatusta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta painottavan yksikön johtaja luennoi itsekin muun muassa Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoille vastuullisesta kuluttamisesta ja liiketoiminnasta.

Kehityksen suunta
voidaan vielä kääntää.

– Täytyy yrittää nähdä isoja kokonaisuuksia. Luonnon köyhtymisen suurimpia syitä ovat ylikulutus, väestönkasvu ja saasteet. Meidän täytyy jokaisen miettiä ja ymmärtää, miten esimerkiksi ulkomailta tuotavat vaatteet, elektroniikka tai elintarvikkeet vaikuttavat tuottajamaiden luontoon. Tämän vuoksi on tärkeää, että tulevilla yritysjohtajilla on riittävästi tietoa myös luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja sen suomista kestävistä mahdollisuuksista.

Kyse ei siis todellakaan ole pelkästään lajien kadosta vaan koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, mutta nykyisen kehityssuunnan muuttamiseksi tarvitaan viisaita valintoja myös yksittäisiltä kuluttajilta.

– Peliä ei ole vielä menetetty, mutta hukattavaksi aikaa ei enää riitä.

TEKSTI LEENA HULSI • KUVAT TURUN YLIOPISTO/HANNA OKSANEN, SHUTTERSTOCK, ILARI SÄÄKSJÄRVI