Siikalahtea kunnostetaan monin menetelmin
Etelä-Karjalan Parikkalassa sijaitseva Siikalahti lukeutuu Suomen merkittävimpiin lintuvesiin, mutta ajan saatossa alueen linnusto on vähentynyt muun muassa lahden umpeenkasvun vuoksi. Siikalahtea kunnostetaan parhaillaan Helmi-ohjelmassa. Kunnostustöiden tavoitteena on saada linnustolle jälleen parempi elinympäristö.
Linnustoltaan arvokas Siikalahti tunnetaan merkittävänä pesimäalueena ja muuton aikaisena levähdysalueena. Se tarjoaa elinympäristön muun muassa vesilinnuille, rantakanoille ja kahlaajille. Tuttuja pesijöitä ovat esimerkiksi luhtahuitti ja taivaanvuohi, ja syksyisin levähtämässä käyvät isot määrät esimerkiksi kurkia ja hanhia. Rehevissä rantametsissä puolestaan asuu uhanalaisia valkoselkätikkoja.
Siikalahden monimuotoista linnustoa on seurattu jo 1940-luvulta asti. Nyt lintukannoissa näkyvät vesistöä uhkaavan umpeenkasvun seuraukset: Siikalahden linnusto on osittain vähentynyt.
– Lokkikolonia on vähentynyt vuosien mittaan lähestulkoon nollaan. Myös useiden sukeltajasorsien pesimämäärät ovat pienentyneet, ja lintukosteikolta on kadonnut esimerkiksi mustakurkku-uikku ja useita muita lajeja, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen linnustoasiantuntija Toni Eskelin.
Vuonna 2020 Siikalahdella aloitettiin lintuvesikunnostus osana Helmi-ohjelmaa, joka on ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteinen, luonnon monimuotoisuutta edistävä ohjelma.
– Tavoitteena on tarjota linnustolle parempia elinympäristöjä sekä nostaa Siikalahden linnuston arvoa – lokkilintuja yritetään saada takaisin, Helmi-lintuvesikoordinaattorina toimiva Eskelin sanoo.
Uhkana umpeenkasvu
Siikalahti on Simpelejärven lahti, joka on kasvamassa umpeen ja soistumassa. Eskelinin mukaan nimenomaan umpeenkasvu on yksi merkittävä tekijä linnuston vähenemisessä, sillä se muuttaa lajien elinympäristöjä. Umpeenkasvu johtuu pääasiassa Siikalahden mataluudesta: veden keskisyvyys on alle metrin.
– Toisaalta alue on alkujaan muodostunut lintukosteikoksi 1800- ja 1900-luvuilla tehtyjen vedenpinnan laskujen seurauksena, Eskelin taustoittaa.
– Matala ja rehevä lahti soistuu luontaisestikin. Soistumista vauhdittaa myös lahtea reunustava ranta- ja vaihettumissuo, hän lisää.
Umpeenkasvu ei kuitenkaan ole ainoa syy lintujen vähenemiseen. Eskelinin mukaan Siikalahdella elävät pienpedot voivat vaikuttaa negatiivisesti lintujen pesimämenestykseen – lokkilintujen poikastuotto kun on muutenkin heikentynyt.
Toisaalta myös lintukosteikon kalastolla voi olla vaikutuksia. – Siikalahden kalasto on niin runsasta, että se voi vaikeuttaa selkärangattomia vesieliöitä syövien vesilintujen ravinnonsaantia.
Yhteisvaikutuksen huomioiminen tärkeää
Siikalahden kunnostukset ovat alkaneet erilaisilla selvityksillä, jotta kunnostustoimet ovat tarkoituksenmukaisia ja ne pystytään kohdentamaan oikeille alueille.
– Alueella on tehty esimerkiksi linnustoselvityksiä ja sedimenttipohjatutkimuksia. Niiden lisäksi tehtiin jopa arkeologisia tutkimuksia, Eskelin kertoo.
Eskelinin mukaan linnustoselvitys antoi hyvän käsityksen lintujen esiintymisestä, minkä ansiosta toimenpiteitä voidaan kohdistaa tiettyihin lajeihin tai alueisiin.
– Useimmilla linnuilla on elinympäristövaatimuksia, jotka eivät aina mene yksi yhteen toisten lajien vaatimusten kanssa. Esimerkiksi laidunnus ja rantaniittyjen pitäminen avoimena on kahlaajien kannalta suotuisaa, mutta kaulushaikaralle tai ruskosuohaukalle ruovikon poisto on haitallista.
Kunnostustoimenpiteiden suunnittelussa täytyy pitää mielessä toimenpiteiden yhteisvaikutus Siikalahden eliöstölle ja elinympäristöille.
– Kunnostustoimet ovat monipuolisia. Ne kohdistuvat erilaisiin asioihin, niillä on eri päämäärät, ja ne myös vaikuttavat eri tavoin eri lajeihin. Kunnostustoimissa täytyykin löytyä sopiva kompromissi, jotta mikään laji ei kärsi liikaa.
Siikalahden kunnostus on yksi merkittävimpiä Helmiohjelman lintukosteikkoprojekteja. Ohjelman myötä tehtävät kunnostustoimet eivät kuitenkaan ole ensimmäisiä laatuaan Siikalahdella. Siikalahti nimittäin merkittiin valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan 1980-luvulla, jolloin alueelle on rakennettu pohjapato ja penkere. Lisäksi 2000-luvun alussa käynnissä oli Siikalahti-Life-hanke, jossa aloitettiin raivauksia ja laidunnusta sekä tehtiin ruoppauksia.
– Nyt on mahdollisuus jatkaa ja laajentaa kunnostuksia tässä Helmi-ohjelmassa. Life-hankkeen toimet sijoittuivat pääasiassa Siikalahden eteläosiin, nyt keskitytään enemmän pohjoisosiin, Eskelin tarkentaa.
Kunnostusta monin menetelmin
Helmi-ohjelman kunnostustyöt aloitettiin vuonna 2020 niittyjen raivauksella ja laidunnuksella. Vuosituhannen alussa käynnissä olleessa Life-hankkeessa alueelle tehtiin neljä laidunta, joiden avulla pyritään pitämään rantaa avoimena. Naudat kiertävät laitumilla, laidunalueita vaihdetaan tilanteen mukaan.
Vuonna 2020 Siikalahdella tehtiin myös koekalastus, ja vuoden 2021 aikana vuorossa ovat hoitokalastus ja pohjaeläinseuranta.
– Hoitokalastuksella pyritään poistamaan vedestä särkikaloja, kuten suutareita, ja helpottamaan siten vesilinnuston ravinnonsaantia, Eskelin selostaa.
Umpeen kasvavalla Siikalahdella on tarkoitus lisätä avovesipinta- aloja. Alueelle ruopataan uomia laajennuksineen sekä tehdään samalla lokeille ja vesilinnuille pesimäsaarekkeita. Lisäksi aikeena on nostaa vedenpintaa pohjapadolla Siikalahden pohjoisosassa. Tällä hetkellä pohjapatosuunnitelma on aluehallintoviraston käsittelyssä.
– Päämääränä on nostaa pohjapadolla vettä noin 16 senttimetriä, jotta umpeenkasvua saataisiin hillittyä ja poikueympäristöä parannettua.
Siikalahdella on käynnissä myös pienpetopyynti, johon paikalliset metsästäjät osallistuvat. Eskelinin mukaan parhaillaan tehdään suunnitelmaa myös Siikalahden eteläpuolen kunnostamiseksi. Suunnitellut toimenpiteet ovat samanlaisia kuin pohjoispuolellakin.
– Myös eteläpuolella on tarkoitus lisätä avovesialueita ja pesimäsaarekkeita sekä poistaa kasvillisuutta.
– Toivon mukaan pääsemme aloittamaan pohjapatohankkeen ja eteläpuolen kunnostuksen vuoden 2022 aikana – ja viemään ne myös maaliin silloin, Eskelin sanoo.
Lintuharrastajat mukana suunnittelussa
Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa Siikalahden kohteella kunnostustyöt, mutta yhteistyötä tehdään myös paikallisten kanssa.
– Esimerkiksi Parikkalan lintuharrastajia on osallistettu suunnittelussa ja maastokäynneillä, Eskelin kertoo.
Suunnitteilla on myös yhteistyötä paikallisen lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Ajatuksena on, että yhdistys voisi tulevaisuudessa hoitaa esimerkiksi pieniä pesimäsaarekkeiden raivauksia. Yhteistyö paikallisten kanssa on ollut antoisaa.
– Usein heillä on tietoa pienistä yksityiskohdista, jotka voivat olla kuitenkin kokonaisuuden kannalta ratkaisevia, Eskelin toteaa.
TEKSTI NELLI MÄKITALO • KUVAT TONI ESKELIN/METSÄHALLITUS
Parempia elinympäristöjä Helmi-ohjelmalla
YMPÄRISTÖMINISTERIÖN sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteisessä Helmi-ohjelmassa vahvistetaan Suomen luonnon monimuotoisuutta kunnostamalla heikentyneitä elinympäristöjä. Tavoitteena on tarkastella elinympäristöjä sekä niiden tarvitsemia ennallistamis- ja hoitotoimia keskitetysti, jotta toimet olisivat mahdollisimman vaikuttavia.
Helmi-ohjelma on laadittu vuosille 2021–2030. Ohjelman työt kuitenkin käynnistyivät suojelualueilla jo vuonna 2020, jolloin tehtiin toimenpidesuunnitelmia, selvityksiä ja inventointeja sekä ryhdyttiin suojelu-, kunnostus- ja ennallistamistoimiin.
Ohjelmaa toteuttavat ministeriöiden hallinnonalat, ELY-keskukset sekä kunnat ja järjestöt. Valtion mailla ja vesillä toteuttamisesta vastaa Metsähallitus.
Toimenpiteitä teemoittain
Helmi-ohjelma jakautuu viiteen eri osa-alueeseen: soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien ja kosteikkojen kunnostamiseen, perinnebiotooppien hoitoon, metsäisten elinympäristöjen hoitoon sekä pienvesien ja rantaluonnon kunnostukseen.
Osa-alueilla on omat tavoitteensa: esimerkiksi lintuvesien kunnostamisessa yhtenä tavoitteena on 200 lintuvesikohteen kunnostaminen suojelualueverkostosta. Kaikkiaan Helmi-ohjelmassa on 40 toimenpidettä eri elinympäristöjen ennallistamiseksi, hoitamiseksi ja suojelemiseksi.
Metsähallitus toteuttaa Helmi-ohjelman toimenpiteitä kaikilla osaalueilla. Esimerkiksi lintuvesikunnostuksia hoitaa Luontopalvelujen neljä alueyksikköä. Kunnostuskohteita on yhteensä useita kymmeniä, joista mittavimpia ovat Satakunnassa Porin seudun lintuvesien ja Kokemäen Puurijärven, Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudun lintuvesien sekä Järvi-Suomessa Kiteen Päätyeenlahden ja Parikkalan Siikalahden kunnostushankkeet.
Muilla osa-alueilla Metsähallituksen käytännön toimenpiteet voivat liittyä muun muassa vieraslajien torjuntaan tai perinnebiotooppien hoitoon esimerkiksi kulotuksella ja laidunnuksella. Lisäksi Metsähallitus tekee esimerkiksi purojen kunnostuksia, soiden ennallistamista ja ojien tukkimista.
Selvityksiä ja yhteistyötä
Ennen kunnostustöitä Metsähallitus laatii kohteissa tarvittavat selvitykset. Lintukosteikoilla tehdään esimerkiksi linnusto- ja viitasammakkoselvityksiä, toisinaan myös selkärangattomien ja kasvillisuuden selvityksiä.
Kohteissa tehdään myös maastokartoitukset, jotta saadaan selville, mitä kunnostettavalla alueella on, mitä kunnostus vaatii ja mitä vaikutuksia kunnostuksella arvioidaan olevan. Tämän jälkeen tehdään kunnostussuunnitelma.
Kunnostusten suunnittelussa ja toteuttamisessa tehdään yhteistyötä Metsähallituksen sisällä eri vastuualueiden välillä. Yhteistyötä tehdään myös ELY-keskusten kanssa esimerkiksi jakamalla kokemuksia, neuvoja ja ohjeita. Metsähallitus pyrkii osallistamaan myös muita tahoja, joilla on kosketuspintaa kunnostettaviin kohteisiin. Esimerkiksi lintuvesien kunnostuksessa hyödynnetään paikallisten lintuharrastajien tietämystä ja tuntemusta alueesta.
Lue lisää: ym.fi/helmi.
JAA ARTIKKELI: