Susi lumihangella

SusiLIFE-hanke edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa

Julkaistu 25.3.2021

Ajatus rinnakkaiselosta susien kanssa tuntuu monista vaikealta, ja toisinaan susikiistat kärjistyvät jopa laittomaan tappamiseen. Vuonna 2019 perustettu SusiLIFE-hanke pyrkii vastaamaan huoleen sekä edistämään suden hyväksyttävyyttä muun muassa vahinkoja ehkäisemällä.

SusiLIFE-hanke pyrkii edistämään erilaisin toimin sitä, että ihmisille ja susille koituisi mahdollisimman vähän haittaa elämisestä samalla alueella. Hanke on Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen, Suomen riistakeskuksen, Itä-Suomen poliisilaitoksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin yhteinen.

Hankkeen taustalla on EU:n luontodirektiivin vaatima suotuisa suojelutaso, jota ei ole vielä saavutettu – Suomessa susi on määritelty erittäin uhanalaiseksi.

Projektipäällikkö Madeleine Nyman kertoo, että hankkeen avulla voidaan toteuttaa tehokkaammin lajin kannanhoitoa.

– Hankkeen päätavoitteet ovat suden hyväksyttävyyden lisääminen, haittojen minimoiminen ja uusien työkalujen kehittäminen kannanhoitoon, Nyman kertoo.

Kansalaisia tuetaan ja osallistetaan

Hankkeen keskeiset teemat ovat DNA-näytekeräys, erävalvonnan kehittäminen, yhteistyö ja vuorovaikutus susialueilla, kannanhoidon mallinnustyökalut, viestintä sekä vahinkojen ennaltaehkäisy.

Nymanin mukaan viestinnällä lisätään tietämystä sudesta mutta tärkeää on myös avoin vuoropuhelu.

– Kansalaisia halutaan kuunnella ja tukea. Keskustelua käydään esimerkiksi reviirialueella asuvien kanssa mutta myös sosiaalisessa mediassa – kiperiinkin kysymyksiin vastataan, Nyman kertoo.

Hankkeessa kerätään tietoa susikannasta, suunnitellaan ja toteutetaan eri toimintamalleja sekä ehkäistään susivahinkoja.

Toimenpiteillä pyritään parantamaan susiin liittyviä asenteita sekä vähentämään laitonta tappamista, jonka on arvioitu olevan osasyy susikannan hitaalle kasvulle.

– Itä-Suomessa pilotoidaan parhaillaan poliisin ja Metsähallituksen erätarkastajan yhteispartiota, joka erävalvonnan lisäksi tutustuu tilanteeseen, keskustelee ja selvittää ongelmia, Nyman sanoo.

Myös kansalaisia osallistetaan.

– DNA-seurannassa susikantaa kartoitetaan keräämällä ulostenäytteitä. Keräämiseen voi kouluttautua kuka tahansa kiinnostunut.

Susivahinkojen taustalla suden biologia

Hankkeessa pyritään ehkäisemään vahinkoja: sudet vahingoittavat ja tappavat vuosittain useita koti- ja tuotantoeläimiä sekä koiria. Suomen riistakeskuksen hankesuunnittelija Jaakko Alalantelan mukaan ilmiö ei ole uusi. Vahinkoja selittää suden biologia.

– Susi ei osaa tehdä ravintoa hankkiessaan eroa koti- ja riistaeläimen välillä. Koiriin kohdistuvissa hyökkäyksissä kyse voi olla myös reviirin puolustamisesta: susi näkee koiran kilpailijanaan.

Tyypillisesti susivahinkoja käy lammaslaitumilla.

– Lammas on helpompi saalis kuin nauta. Susi pystyy hyppäämään tavallisen lammasaitauksen yli ja voi tappaa useamman lampaan kerralla, Alalantela sanoo.

Koiriin kohdistuvia hyökkäyksiä sattuu metsässä ja kotipihoilla. Usein metsästystilanteissa ajava koira työskentelee kauempana omistajastaan, jolloin tämä ei välttämättä pääse heti koiran luo.

– Länsi-Suomessa korostuvat lammasvahingot, Itä-Suomessa taas koiravahingot. Koiravahinkojen osalta alueellisia eroja voi selittää vahvempi hirvieläinkanta eli luontaisen ravinnon määrä.

Kerääjät tarkastelevat jälkiä
DNA-seurannassa susikantaa kartoitetaan ulostenäytteitä keräämällä. Kerääjäksi voi kouluttautua kuka tahansa eläinten jälkiä ja jätöksiä tunteva luonnossa liikkuja.

Vahinkojen ennaltaehkäisyä monin menetelmin

Vahinkojen ennaltaehkäisyyn kehitetään ja testataan uusia menetelmiä. Keskeinen työkalu on 1,4 metriä korkea petoaita. Sen viidestä johdinlangasta alin on 20 senttimetrin korkeudella, joten susi ei pysty kaivautumaan tai hyppäämään laitumelle.

Petoaidat ovat olleet käytössä jo aiemmin, mutta hankkeen myötä niitä on voitu tarjota useammalle riskialttiille tilalle. Petoaita vaikuttaa tehoavan.

– Erään tilan riistakamerakuvat osoittavat, että susi kävi petoaidan vieressä kahdeksana yönä mutta vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, Alalantela kertoo.

Vuoropuhelu
paikallisten kanssa
on tärkeää.

Riistakamera lisää tilannetietoisuutta: se voi lähettää reaaliaikaisesti kuvan lähistöllä liikkuvasta sudesta, jolloin ihminen saa luotettavaa tietoa suden läsnäolosta.

Kaikki menetelmät eivät kuitenkaan sovi kaikkiin olosuhteisiin – eri keinojen kokeileminen on tärkeää.

– Testissä ovat esimerkiksi ääni- ja valokarkotteet ja erityisen suurilla lammaslaitumilla GPS-pannat: lampaiden poikkeava liike voi kertoa hyökkäyksestä tai petojen läsnäolosta. Suojavarusteita kehitetään myös koirille.

Alalantela korostaa yhteistyötä paikallisten kanssa.

– Susivahinkojen jälkeenkin on käyty arvioimassa ja keskustelemassa, mitkä asiat johtivat tilanteeseen ja miten uudet vahingot estetään.

Ennaltaehkäisy on tärkeää suden hyväksyttävyyden näkökulmasta.

– Jos ennaltaehkäisy toimii, suden hyväksyntä oletettavasti lisääntyy, Alalantela toteaa.

Ei vain yhtä ratkaisua

Nymanin mukaan rinnakkaiseloon tarvitaan ymmärrystä suden kanssa työskentelystä. Ideaalitilanteessa susi ei tule asutuksille vaan elää luonnollisesti ja rauhassa omissa oloissaan.

– Keskustelemalla saadaan toimivia ratkaisuja – paikalliset ovat oman tilanteensa parhaita asiantuntijoita, joten heidän osallistamisensa on tärkeää.

Rinnakkaiselon edistäminen vaatii monia samanaikaisia toimenpiteitä.

– Kyse on monitahoisesta ja laajasta asiasta – ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, Nyman kiteyttää.

TEKSTI NELLI MÄKITALO • KUVAT VASTAVALO JA MIKAEL LUOMA, SUOMEN RIISTAKESKUS

Susi (Canis lupus)

Info-laatikon symboli

  • Biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesy koira
  • Suomessa erittäin uhanalainen: maaliskuun 2020 arvion perusteella alle 250 yksilöä
  • Suurin villi koiraeläin, uros kookkaampi: pituus 100–140 cm, korkeus 64–90 cm ja paino 20–80 kg
  • Susilauma yleensä alfaparista ja jälkikasvusta muodostuva perheyhteisö
  • Elävät kiinteästi pareina, ja vuodessa syntyy yleensä 3–6 pentua
  • Liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina, pääasiassa yöllä
  • Suomessa susilauman reviirin koko yleensä 800–1 200 km2
  • Reviiriä puolustetaan lauman ulkopuolisilta yksilöiltä
  • Lihansyöjä, jonka saaliita ovat muun muassa piennisäkkäät, linnut, haaskat ja hirvieläimet

Lähde: http://www.suurpedot.fi/lajit/susi.html

JAA ARTIKKELI: