Teno on uuden edessä

Vieraslaji kyttyrälohi valtaa Atlantin joet, ja samalla jokien omat lohikannat heikentyvät. Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron mukaan syyt kehitykselle ovat vielä pimennossa, mutta yksi on todennäköinen – ilmastonmuutos.

Tenojoella eletään kahden suuren ja nopean mullistuksen aikaa. Atlantin lohien kannat ovat romahtaneet samalla, kun venäläisten istuttama Tyynenmeren tuliainen, kyttyrälohi, on syöksynyt Tenoon ja muihin Pohjois-Atlantin jokiin ennennäkemättömällä volyymilla.

Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut, että kesällä 2021 Tenojokeen nousi viisikymmentä tuhatta kyttyrälohta. Näin ollen kyttyrälohen määrä ylitti joessa jo atlantinlohen. Määrät ovat nousseet samalla tavalla myös Näätämöjoella.

Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro vastaa puhelimeen Islannista, missä hän valmistautuu pitämään esitelmää kansainvälisessä lohikonferenssissa aiheesta kyttyrälohen invaasio pohjoisen lohijoissamme.

Erkinaro kertoo, että tutkijat ovat kyttyrälohen kanssa aivan uuden asian edessä. Vastaavista kyttyrälohimääristä ei ole aiempaa kokemusta, joten ekologisia vaikutuksia Tenon alueen vesi- ja maaekosysteemiin on vielä vaikea arvioida.

– Olemme siirtyneet aivan uuteen maailmaan.

Mätänevät lohet muokkaavat ekosysteemiä

Monien muiden Tyynenmeren lohilajien tapaan kyttyrälohet kuolevat kudun jälkeen. Sadat tuhannet mätänevät kalat ovat suuri ravinnepommi joessa. Ne myös muokkaavat rantojen ekosysteemiä: pedot levittävät lähiympäristöön kuolleita kaloja, joilla on lannoittava vaikutus.

Erkinaro muistuttaa, että Teno on suuri vesistö. Hän ei usko, että kertaluontoinen viidenkymmenen tuhannen kyttyrälohen mätäneminen aiheuttaa suuria muutoksia. Toisaalta Teno, Näätämö ja muut Pohjois- Atlantin lohijoet, joihin kyttyrälohta nousee, ovat lähtötasoltaan erittäin vähäravinteisia ja kirkkaita. Kun lähtötaso on melkein nolla, pienempikin ravinnekuorma voi vaikuttaa.

Erkinaro on kuitenkin Tenoa enemmän huolissaan Norjan pienemmistä, ”melkein yli hypättävistä” joista, joihin on noussut kesän kuluessa huomattavan paljon kyttyrälohia. Jokien vesimassat ovat vähäisiä, joten lannoitevaikutus on isompi.

Kyttyrälohen määrä kymmenkertaistui

Joka toinen vuosi kudulle nousevaa kyttyrälohta on tavattu Tenossa ja Näätämössä kymmeniä vuosia, mutta määrät ovat olleet pieniä.

Ensimmäisen kerran lajia nousi Atlantin jokiin suurempia määriä kesällä 2017. Pohjoisen jokien lisäksi niitä ilmestyi laajalla alueella aina Ranskaa, Britanniaa ja Grönlantia myöten. Vuonna 2019 määrät olivat samaa tasoa kuin kaksi vuotta aiemmin.

Kesällä 2021 kyttyrälohen määrä kuitenkin räjähti. Esimerkiksi Tenolla määrä nousi kymmenkertaiseksi vuoteen 2019 verrattuna.

– Kasvu alkaisi jo vaikuttaa vesiekosysteemiin, jos se olisi kahden vuoden kuluttua edelleen kymmenkertainen ja lohen määrä nousisi puoleen miljoonaan, Erkinaro pohtii.

Syyksi epäillään ilmastonmuutosta

Kesän 2021 kyttyrälohimäärä tuli täydellisenä yllätyksenä tutkijoille. Sitä ei osattu ennakoida, eikä syitä tiedetä.

Erkinaron mukaan jotkut ovat epäilleet, että Venäjä istuttaisi edelleen kyttyrälohta Kuolan jokiin aiemmista puheistaan huolimatta. Venäjä on ilmoittanut lopettaneensa kyttyrälohen istutukset 2000-luvun alussa.

Meri on
edelleen suuri
tuntematon.

– Vaikka Venäjä yhä istuttaisikin kyttyrälohia, se ei selittäisi kasvun räjähdystä. Kyttyrälohimäärät eivät kasvaneet vuosikymmeniin, vaikka niitä istutettiin joka vuosi, Erkinaro sanoo.

Elinolosuhteissa on täytynyt tapahtua jotakin muuta, sillä jostakin syystä yhä isompi osa kuoriutuvista kyttyrälohen poikasista jää henkiin.

Erkinaro uskoo, että veden lämpötilan nousulla on asiaan osuutta – ilmastonmuutoksen lonkerot ulottuvat kaikkialle.

Tutkittavaa riittää

Atlantinlohikannat ovat romahtaneet muuallakin kuin Tenolla. Lohikonferenssin esitelmässään Erkinaro kysyi, onko atlantinlohen kadolla ja kyttyrälohen invaasiolla syy-seuraussuhdetta.

Vastausta ei ole kenelläkään. Ehkä merellä tapahtuu jotakin sellaista, mikä hankaloittaa atlantinlohen selviämistä. Erkinaro pohtii, selittäisikö veden lämpötilan nousu myös atlantinlohen katoa.

– Meri on edelleen suuri tuntematon. Etelämpänä atlantinlohia on vaivannut heikko merikasvu, joka voi selittyä esimerkiksi sillä, että merivaelluksen alkuvaiheessa tärkeä plankton on vähentynyt ja ravintokohteet siirtyvät eri alueille.

Erkinaro kysyy, olemmeko nyt pohjoisessa samanlaisessa murrosvaiheessa – paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

On syksy, ja käsillä on hetki, jolloin ensimmäiset suuremmat määrät kyttyrälohta kuolee ja mätänee pohjoisissa joissamme. Ensimmäistä kertaa voidaan tutkia, mitkä ovat niiden vaikutukset jokeen ja esimerkiksi rantojen petotilanteeseen.

– Ei ole lohitutkijalla tylsää, Erkinaro päättää.

TEKSTI PEKKA JUNTTI • KUVA PANU ORELL