Verkosto kehittää kaivostoiminnan vastuullisuutta

Metsähallitus on liittynyt Kestävän kaivostoiminnan verkostoon. Verkosto kehittää työkaluja kaivostoiminnan ja malminetsinnän vastuullisuuden edistämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Kestävän kaivostoiminnan verkosto toimii kaivosalan ja sidosryhmien keskustelu- ja yhteistyöfoorumina. Verkostossa ovat mukana kaivosteollisuuden lisäksi muun muassa MTK, Suomen Kuntaliitto ja Lapin liitto sekä Paliskuntain yhdistys, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF.

– Toiminta perustuu luottamukseen ja avoimeen vuorovaikutukseen. Pyrimme siihen, että kaikki jäsenet tulevat kuulluiksi sekä ymmärretyiksi ja että he voivat vaikuttaa verkoston toimintaan, kertoo verkoston pääsihteeri, Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija Eero Yrjö-Koskinen.

Metsähallitus liittyi Kestävän kaivostoiminnan verkostoon viime marraskuussa.

– Metsähallitus on tervetullut mukaan näihin keskusteluihin. Se hallinnoi suuria maa-alueita, joilla harjoitetaan kaivostoimintaa ja etsitään vilkkaasti malmeja, Yrjö-Koskinen sanoo. Kaivannaispäällikkö Mika Hytösen mukaan Metsähallitus toteuttaa tavoitteellista vastuullisuusohjelmaansa liittymällä verkostoon.

– Hallinnoimiimme maihin kohdistuu paljon maankäyttöpaineita. Haluamme, että maankäytössä otetaan huomioon luontoarvot, kulttuurinen ja sosiaalinen ympäristö sekä alueella toimivat elinkeinot, Hytönen sanoo. Verkoston työhön osallistumalla Metsähallitus ottaa Hytösen mukaan vastuuta siitä, miten kaivosasioita Suomessa kehitetään.

Jatkuvaa arviointia

Verkoston perustamisesta tulee keväällä kuluneeksi kuusi vuotta. Konkreettisena tuloksena verkosto on saanut valmiiksi työkalut vastuullisen toiminnan kehittämiseen sekä kaivostoiminnassa että malminetsinnässä.

Verkosto on järjestänyt kaivosyhtiöille koulutusta työkalujen käyttöönotosta – apuna on myös verkoston palkkaama asiantuntija. Verkoston luoma kaivosvastuujärjestelmä koostuu kahdeksasta arviointityökalusta. Järjestelmän rakentamisessa on käytetty apuna Kanadassa käytössä olevaa mallia, jota on räätälöity suomalaiseen yhteiskuntaan ja lainasäädäntöön sopivaksi. Alkuperäistä mallia on lisäksi täydennetty vesien hallintaan ja kaivosten sulkemiseen liittyvillä työkaluilla.

– Työkalut kattavat nyt kaivoksen koko elinkaaren. Sieltä löytyy myös ohjeita ja tietoa vuorovaikutuksesta paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien kanssa, Yrjö-Koskinen kertoo.

Järjestelmään sitoutuneiden yhtiöiden pitää kehittää toimintaansa jatkuvasti. Periaate on samankaltainen kuin luottoluokituksessa. Vastuullisuutta parantamalla yhtiöt voivat edetä asteittain kansallisen lainsäädännön edustamalta C-tasolta B-, A-, AA- ja lopulta korkeimmalle AAA-tasolle.

Kaivosyhtiöt arvioivat itse määräajoin, miten ne ovat vastuullisuuden kehittämisessä edistyneet. Lisäksi yhtiöt sitoutuvat kolmen vuoden välein ulkopuolisen asiantuntijan arvioitavaksi.

– Ensimmäiset ulkopuoliset arvioinnit tehdään näillä näkymin vuonna 2021. Tuolloin selviää, ovatko itsearvioinnit pitäneet paikkansa, Yrjö-Koskinen kertoo.

Järjestelmään on sitoutunut tähän mennessä toistakymmentä kaivosyhtiötä. Yrjö-Koskisen mukaan on ymmärrettävää, että uuden toimintamallin käyttöönotto vie aikansa.

– Isojen yhtiöiden on helpompi ottaa vastuullisuustyökalut käyttöön kuin pienten. Tärkeintä kuitenkin on liike. Toiveena on, että ennen pitkää suurin osa kaivos- ja malminetsintäyhtiöistä olisi mukana järjestelmässä.

Vuoropuhelu sujuu

Verkostossa työ tehdään ryhmissä, jotka kokoontuvat tarpeen mukaan, joskus tiiviistikin. Lisäksi verkoston hallitus kokoontuu neljä kertaa vuodessa.

Vaikka päätöksiin vaaditaan kaikkien hyväksyntä, verkosto ei Yrjö-Koskisen mukaan ole koskaan ajautunut asioiden käsittelyssä umpikujaan.

– Asioista ei olla aina samaa mieltä, mutta verkostossa käyty vuoropuhelu auttaa ymmärtämään toisen osapuolen näkemyksiä. Se on jo melkoinen saavutus, kun vertaa tilannetta vuoteen 2012, jolloin tapahtui Talvivaaran kaivosonnettomuus. Silloin osapuolet kaivautuivat omiin poteroihinsa ja asiat menivät umpisolmuun, Yrjö- Koskinen sanoo.

Yrjö-Koskisen mukaan kaivostoimintaa tarvitaan myös jatkossa, kunhan sen haitalliset vaikutukset ympäristöön ja muihin elinkeinoihin saadaan minimoitua.

– Ilmastonmuutoksen torjuminen on ihmiskunnalle valtava haaste. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä on päästävä irti ja tuotettava energia uusilla, vähäpäästöisillä teknologioilla. Niissä tarvitaan nikkeliä, kobolttia, litiumia, kuparia ja monia muita metalleja, jotka saadaan käyttöön vain kaivosteollisuudesta.

– Emme voi siirtää vastuuta tässä asiassa kolmansille maille. Tarvittavat raaka-aineet on järkevää tuottaa maissa, joissa kaivostoiminnan vastuullisuutta voidaan valvoa. Suomi kuuluu tässä maailman kärkijoukkoon, Yrjö-Koskinen sanoo.

TEKSTI TIMO HÄMÄLÄINEN • KUVA VEIKKO SOMERPURO