Ilmastoahdistuksesta toimintaan

Aikaisemmin minua ahdisti se, että kukaan muu ei tee ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarpeeksi. Nyt ahdistaa se, että vaikka tehdään paljon, aika loppuu kesken.

Ilmastokeskustelussa on kuitenkin tapah- tunut ilahduttava muutos. Kun aikaisempina vuosikymmeninä keskusteltiin vielä siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, on keskustelu siirtynyt nyt vahvasti siihen, miten nopeasti voimme toimia.

Nopeus olisi todellakin valttia. Nykymenolla hiilibudjettimme riittää alle yhdeksäksi vuodeksi. Jos tästä vuodesta alkaen pystymme vähentämään globaalisti päästöjä 18 prosenttia vuosittain, meillä on vielä 66 prosentin mahdollisuus pitää lämpeneminen 1,5 asteen rajoissa. On arvioitu, että 1,5 asteen ja 2 asteen lämpenemisen ero tarkoittaa noin 150 mil- joonan ihmisen lisäkuolemaa. Ei ole sama, lämpeneekö ilmasto 1,5 vai 2 vai 3 astetta. Jokainen teko vaikuttaa.

Toisaalta koko ilmastokeskustelu vaikuttaa jakomieliseltä. Samaan aikaan kun puhutaan ilmastokriisistä, uutisoidaan Amazonin metsäpaloista, jäätiköiden sulamisesta ja äärimmäisistä sääilmiöistä, kehotetaan meitä kuluttamaan, jotta hyvinvointi lisääntyisi ja työpaikat säilyisivät – käyttämään siis lisää luonnonvaroja ja teke- mään ilmastovihamielisiä tekoja, jotta talous kasvaisi.

Arvojemme ja
tekojemme välillä
on usein suuri ristiriita.

Kuolleella planeetalla ei kuitenkaan ole työpaikkoja tai hyvinvointia. Nyt vaadittava muutos on suuri, ja totutuista toimintatavoista on vaikea irrottautua. Arvojemme ja tekojemme välillä on usein suuri ristiriita. Haluamme sysätä vastuun muille ja vähättelemme omaa rooliamme muutoksen mahdollistajina. Läpi maailman sivun muutos on kuitenkin lähtenyt liikkeelle rohkeiden yksilöiden peräänantamattomasta toiminnasta. Oli kyse sitten Rosa Parksista, Gandhista tai Greta Thunbergistä.

Miten välttää ilmastoahdistus kaiken tämän keskellä? Haaste on valtava. Ihmiskunta ei kuitenkaan mennyt kuuhunkaan siksi, että se olisi helppoa ja halpaa, vaan siksi, että iso haaste motivoi. Jari Sarasvuo on joskus sanonut, että toivottomuus on moraalitonta. Greta Thunbergiltä olen kuitenkin oppinut, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla.

Ilmastoystävälliset teot, kuten pienempi asunto ja tavaramäärä, lähiloma, vegaaniruoka, pyöräily ja lähimetsän säästäminen eivät ole luopumista, vaan ne lisäävät hyvinvointia ja tekevät arjestamme rikkaampaa. Kun huomaamme tämän, alkaa tapahtua.

Leo Stranius


Kirjoittaja on Kestävän tulevaisuuden johtaja. Hän on mukana järjestämässä
Climate Aid -ilmastohyväntekeväisyystapahtumaa Musiikkitalolla 23.11.2019.

JAA ARTIKKELI: