Mediasusi muistuttaa hieman harmaata lajitoveriaan

”Kuljussa on nähty hirvi, menen paikalle”, sanoi Kummelin reportteri Mauno Ahonen. Jos Kuljussa olisi nähty susi, muutkin toimittajat olisivat lähteneet paikalle. Miksi ihmeessä?

Tutkin susiuutisten kieltä yli kymmenen pitkää vuotta. Tuona aikana perinteinen media järkkyi, ja sain jännittää, ehditäänkö tutkittavat lehdet lakkauttaa ennen väitöstyöni valmistumista. Ei ehditty: lehdet ovat kitkutelleet jotenkuten, mutta susi on voinut paksusti niiden otsikoissa.

Susi saisi toimittajat Kuljuun, koska uutinen on loppujen lopuksi yksinkertainen asia – yllätys.

Susi vaelsi halki Helsingin seudun, uutisoi Helsingin Sanomat 21. heinäkuuta 2004. Susi kaupungin liepeillä oli yllätys. Pelkkä havainto riitti uutiseksi.

Kun susi tappaa hirven sijasta koiran, tapaus on uutinen, sillä se on yllättävämpi ja liikuttaa ihmistä eri tavalla. Samasta syystä susiuutiset saattavat vähentyä, kun susikanta kasvaa ja vakiintuu.

Mediasusi ei siis ole täysin sama eläin kuin luonnonsusi. Kun uutiset piirtää kartalle ja vertaa tulosta esiintymisaluekarttaan, eron huomaa selvästi.

Yllätykset korostuvat myös uutisen rakenteessa. Loppujen lopuksi uutisissa väitellään harvemmin siitä, pitäisikö susia olla enemmän vai vähemmän, mutta silloin, kun väitellään, siitä tehdään näyttävää.

Susiuutisia hallitsevat viranomaisten ja tutkijoiden äänet. Jopa puolet aineistoni uutisissa haastatelluista kuuluu näihin kahteen ryhmään. Toimittajien harmiksi ne ovat tylsiä ääniä, jotka varovat visusti ottamasta kantaa tai paljastamasta tunteita.

Otsikkoon pääsee helposti heti, jos sanoo ääneen, mitä ajattelee. Tunne ja ristiriidat kiinnostavat, vaikka ne ovatkin harvinaisia jopa susiuutisissa.

Aineistossani ympäristöjärjestöjä edustaa 11 prosenttia ja metsästäjiä kahdeksan prosenttia haastatelluista. Eläintilallisia tai poronomistajia on vain neljä prosenttia äänistä, mutta heidän kommenttinsa sijoitetaan kaikista herkimmin jo otsikkoon.

Viranomaisista otsikkoon pääsee lähinnä poliisi. Tutkijan kommentti sijoitetaan mieluusti jutun viimeiseen kolmannekseen.

Media voi myös ylläpitää
tai kärjistää konflikteja.

Mediatutkimus on tärkeää, sillä uutiskieli kuvaa yhteiskunnan muutosta ja jopa ennakoi sitä. Media voi myös ylläpitää tai kärjistää konflikteja.

Vielä 1990-luvulla susikonflikti esiintyi mediassa ihmisen ja luonnon välisinä yhteentörmäyksinä. Sutta puolustava ääni oli harvinainen, ja susi oli väkivallan tai pahan vertauskuva.

Puolustavia ääniä oli jo paljon 2010-luvulla, ja toimittajien kielessä ”susimainen” saattoi tarkoittaa hyviä piirteitä. Samalla susiuutisista oli tullut eri tavoin ajattelevien ihmisten sosiaalisista konflikteista kertovia juttuja.

Jos haastateltu halusi vähentää tai suojella susia, toimittaja haki juttuun vastakkaisen äänen. Uutiseen syntyi kahden vastakkaista mieltä olevan ihmisen dialogi, jollaista ei käyty muualla.

Uutiset perustuvat todellisuuteen, mutta ne myös luovat omaa todellisuuttaan.

FT Aku Ahlholmin ruotsin kielen väitöskirja ”Vargens röst. Rovdjursdiskursen i finsk, finlandssvensk och svensk press från 1990-talet till 2010-talet” hyväksyttiin Jyväskylän yliopistossa helmikuussa 2021. Väitöskirjassa on vertailtu susiuutisointia suomen- ja ruotsinkielisessä lehdistössä 1990-luvulta 2010-luvulle. Aku Ahlholm työskentelee Metsähallituksen Eräpalvelujen viestintäpäällikkönä.